Itsenäinen adoptio ei lähde lapsen edusta

On huolestuttavaa, että itsenäisestä adoptiosta kirjoitetaan korostaen sen helppoutta (HS 21.3.2009). Adoptiotoimijat ovat kansainväliseen adoptioon liittyvässä keskustelussa pitäneet sinnikkäästi yllä lapsen oikeuksia kunnioittavaa näkökulmaa. Adoptiossa ei etsitä lasta sitä toivovalle, vaan vanhempia lapselle. Kansainvälisessä adoptioverkostossa on laajalla rintamalla jo pitkään keskusteltu adoption etiikasta. Myös kansainvälinen lastensuojelujärjestö Terre des Hommes ja kansainvälinen adoptoitujen järjestö United Adoptees International ovat ilmaisseet huolensa itsenäisiin adoptioihin liittyvistä riskeistä, rahastuksesta ja lapsikaupasta. Tästä huolimatta adoptiokeskustelu keskittyy kerta toisensa jälkeen lähinnä adoptioprosessiin liittyvään byrokratiaan ja siihen kuinka sitä voitaisiin helpottaa, tässä tapauksessa itsenäisellä adoptiolla.

Tällainen keskustelu unohtaa lapsen ja korostaa vain aikuisen näkökulmaa.
Adoptioprosessia määrittelevät kansalliset lait ja kansainväliset sopimukset. Lapsen oikeudet huomioon ottavassa adoptioprosessissa virallisille toimijoille on määritelty selkeä työnjako. Lapsen syntymämaassa arvioidaan lapsen tilanne ja lapsen vastaanottavassa maassa arvioidaan lapsen tulevat olosuhteet sekä adoptiohakijoiden edellytykset. Suomessa arviointia toteutetaan adoptioneuvonnassa ja adoptiolupamenettelyllä.

Toimivaltainen palvelunantaja puolestaan saattaa adoptiohakijat ja lapsen yhteen. Adoptioyhteistyön edellytyksenä on myös lapsia adoptioon luovuttavien maiden lastensuojelutilanteen laaja-alainen tuntemus. Itsenäisessä adoptiossa tämä työnjako ei välttämättä toteudu, jolloin vaadittavat lapsen edun turvaavat taustaselvitykset tehdään puutteellisesti tai niitä ei tehdä lainkaan. Lapsen juridinen status ja pääsy Suomeen eivät myöskään ole aina itsestään selviä. Viranomaiset voivat joutua selvittämään adoptiovanhempien tilannetta Suomessa vielä adoption vahvistamisen jälkeen.

Itsenäiseen adoptioon liittyy epätietoisuus lapsen taustasta. Kestääkö itsenäinen adoptioprosessi myöhempää tarkastelua? Yhdenkään adoptoidun lapsen ei pitäisi kohdata edes pientä epäilystä siitä, että hänet olisi mahdollisesti ostettu tai ryöstetty. Itsenäisesti adoptoitaessa adoptiovanhemmat eivät välttämättä ole saaneet adoptioneuvontaa ja – valmennusta ja sitä kautta tietoa adoptiovanhemmuuden erityispiirteistä. Järjestelmän ulkopuolella toimiminen voi kaventaa myös mahdollisuuksia saada tärkeää vertaistukea. Kun lapsi kasvaa, hänellä mahdollisesti herää kysymyksiä taustastaan. Kenen puoleen adoptoitu voi silloin kääntyä?

Kun Suomessa vakituisesti asuva henkilö haluaa adoptoida lapsen ulkomailta, hänen tulee saada adoptioneuvontaa, kansainvälistä adoptiopalvelua ja adoptiolupa. Valitettavasti lapseksiottamisesta annettu laki antaa tietyissä tilanteissa mahdollisuuden tämän järjestelmän kiertämiseen, vaikka sen valmisteluun liittyvässä hallituksen esityksessä todetaan, että näin ei tulisi tapahtua. Vähintään lain ja kansainvälisten sopimusten hengen vastaisena voidaan nähdä tilanne, jossa matkustetaan ulkomaille ”asumaan” lyhyeksi ajaksi vain hoitamaan adoptio.

Tämän päivän maailmassa lapsikauppa on totta. Eettisesti oikein tapahtuvia adoptioita voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa maissa, joissa on lapsen edun turvaava lainsäädäntö ja menettelytavat. Adoptiojärjestelmä vaatii jatkuvaa toimijoiden välistä vuoropuhelua ja kehittämistä. Näin voidaan yhdessä tavoitella lapsen edun parhaiten toteuttavia adoptiomenettelyjä. Tämä ei toteudu itsenäisesti adoptoitaessa. Nyt viimeistään on aika saada Suomeen kaikin puolin lapsen edun turvaava adoptiolainsäädäntö.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto
Interpedia ry
Pelastakaa Lapset ry
Adoptioperheet ry
Yhteiset Lapsemme ry

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 28.3.2009)

.