Esi-isät osa perhettä Kiinalaisen lapsen tulevaisuus riippuu pitkälti hänen sukupuolestaan sekä hänen vanhempiensa yhteiskunnallisesta asemasta ja varallisuudesta. Varakkaisiin perheisiin syntyvät lapset elävät yltäkylläisyydessä, käyvät korkeatasoisia yksityisiä kouluja ja matkustelevat, kun taas suurin osa lapsista syntyy köyhiin perheisiin ja joutuu elämään puutteessa. Aasialaisessa kulttuurissa perheen ja suvun merkitys on erittäin suuri. Kungfutselaisen ajatuksen mukaan perhe on yhteiskunnan kantava perusyksikkö. Esi-isät, perinteet ja sukujuuret luovat elämän perustan - kaikessa yksilön toiminnassa ja päätöksissä vaikuttaa perheen tämänhetkinen ja tuleva etu. Suvun jatkuminen ja nimen säilyminen on tärkeää paitsi suvun kunnian kannalta myös siksi, että lapset turvaavat vanhempien vanhuudenpäivät. Kiinalaisen perheen jäsenet tukevat ja huolehtivat toisistaan. Pahinta, mitä kiinalainen voi kohdata on se, että hänen sukunsa ei hyväksy häntä.

Katso kummikohteet Rainbow homes of hope - Toivon sateenkaaren kodit Blue Sky Lovin Home - Sinitaivaan rakastava koti

Kiinalaiseen perheeseen kuuluu äidin, isän ja lasten lisäksi usein myös isovanhemmat. He kaikki asuvat yhdessä ns. suurperheenä. Perheeseen lasketaan kuuluviksi myös esi-isät eli jo kuolleet isovanhemmat ja sukulaiset. Heitä muistellaan ja heidän muistotaulujaan ja kuviaan pidetään kodeissa näkyvällä paikalla.

Toivottu poikalapsi

Kiinassa syntyy vuosittain yli 18 miljoonaa lasta. Lasten määrä yksittäisissä perheissä on kuitenkin pieni. Väestönkasvun hillitsemiseksi Kiinassa käynnistettiin vuonna 1972 ns. yhden lapsen politiikka, jonka avulla on kannustettu nuoria avioitumaan myöhään ja perheitä hankkimaan vain yksi lapsi. Yksilapsiset perheet ovat saaneet mm. verohelpotuksia. Kaupungissa perheet yleensä ovatkin yksilapsisia. Maaseudulla lapsia on yleensä kaksi tai useampi, koska lasten työpanosta tarvitaan kotona ja viljelyksillä ja lapset ovat myös vanhempien vanhuuden turva. Yhden lapsen politiikka onkin käytännössä 1,5 lapsen politiikka. Tämän politiikan ansiosta Kiinan väestönkasvu on hidastunut merkittävästi. Maassa syntyy vuosittain 7 miljoonaa lasta vähemmän kuin Intiassa. Intia onkin pian ohittamassa Kiinan maailman väkirikkaimpana valtiona.

Kiinassa lapsen syntymä on aina ilon ja ylpeyden aihe, koska lapsi jatkaa sukua ja suvun nimeä. Poikalapsia arvostetaan kuitenkin huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tämä johtuu siitä, että tyttö ei jatka perheen nimeä vaan siirtyy avioliiton myötä toiseen sukuun. Poikalapsen velvollisuutena on puolestaan huolehtia perheen taloudellisesta hyvinvoinnista ja pitää huolta vanhemmistaan näiden ikääntyessä. Niinpä poika on usein odotetumpi lapsi. Tietyissä osissa Kiinaa lapsen syntymää juhlitaan vain jos kyseessä on poikavauva. Useissa varakkaissa perheissä lapsen sukupuoli pyritään selvittämään ennen synnytystä ja tyttösikiöt abortoidaan. Köyhemmissä perheissä ei ole tavatonta, että tyttölapset tapetaan heti syntymän jälkeen. Tämä sukupuolinen syrjintä näkyy jo tilastoissa: jokaista sataa tyttöä kohden Kiinassa on nykyään 117 poikaa.

Kiinalaiset valitsevat usein lapselleen nimen horoskoopin ja toiveidensa mukaisesti. Kaikki kiinalaiset nimet tarkoittavat jotakin - esimerkiksi Suuri Tulevaisuus. Aiemmin lapsille annettiin ensin ns. maitonimi ja vasta kuukauden ikäisenä lopullinen nimi. Tämä johtui siitä, että monet lapset kuolivat ensimmäisen kuukauden aikana. Hongkongissa lapsen kunniaksi vietetään edelleen suuret juhlat, kun hän on kuukauden vanha.

Turvallinen perhe

Kiinassa sukupuolten ja sukupolvien välinen roolijako on hyvin selkeä. Asetelma juontaa juurensa kungfutselaisuuden viidestä vastavuoroisuuden suhteesta. Niiden mukaan vaimon tulee kunnioittaa miestään ja lasten vanhempiaan ja vanhempia sisaruksiaan. Vaikka kiinalaisessa perheessä yleensä molemmat vanhemmat käyvät töissä, vastuu perheen elättämisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista on miehellä. Isä on myös kiistaton perheen pää. Naisen tehtävänä on pitää koti kunnossa ja huolehtia perheen tarpeista. Hän hoitaa lapsia ja huolehtii miehestään. Kiinalaisen perheen äitiä arvostetaan, koska hän luo kodin tärkeänä pidetyn harmonian. Kiinalaisen naisen asema on itsenäinen ja usein myös valittu.

Kiinalaiset perheet ovat tasapainoisia ja ne tarjoavat turvallisen kasvuympäristön lapsille. Riitely, erimielisyydet ja tunteenpurkaukset ovat harvinaisia, ja perheen asiat hoidetaan yleensä keskustellen. Kiinalaiset nuoret ovatkin yleensä erittäin tasapainoisia.

Osaltaan kiinalaisten järkiperäinen tapa suhtautua perhe-elämään juontaa siitä, että perinteisesti kiinalaiset avioliitot ovat olleet järjestettyjä. Avioliitot perustuvat yhteiseen sopimukseen pikemminkin kuin rakkauteen tai intohimoon. Sopimusavioliiton avulla pyritään saavuttamaan perheiden tai sukujen yhteiset tavoitteet. Nykyään nuorten ei tarvitse saada liitolleen vanhempiensa hyväksyntää, mutta monet pyytävät edelleen sukulaisilta tai ystäviltä apua aviopuolison etsimisessä ja valitsemisessa. Etenkin maaseudulla perheen ja suvun tehtävänä on edelleen etsiä naimaikäiselle tyttärelle tai pojalle perhetaustaltaan ja ominaisuuksiltaan sopivan puolison.

Kiinalaiset häät ovat suuret ja niihin osallistuu koko suku. Tarjolla on kymmeniä erilaisia ruokalajeja. Avioliittoperinteeseen kuuluu myös >ns. avioliittoraha, jonka sulhanen maksaa morsiamen perheelle. Myös sulhasen suku antaa morsiamen suvulle lahjoja.

Häiden jälkeen parin odotetaan saavan mahdollisimman pian lapsia. Perinteen mukaan mies voi palauttaa vaimon takaisin vaimon vanhemmille, jos lapsia ei synny. Nykyään tapa on käytössä enää joillakin maaseutualueilla.

Lapset töissä

Monet kiinalaiset lapset joutuvat osallistumaan perheen elannon hankkimiseen. Lapset tekevät kaikkia samoja töitä kuin aikuisetkin: heitä on kotiapulaisina, katukauppiaina, kantajina, tehdastyöläisinä ja prostituoituina. Ylivoimaisesti suurin osa työskentelee peltotöissä oman perheensä apuna.

Työnantajat käyttävät lapsia mielellään, koska lapset on helppo pakottaa tekemään pitkiä työpäiviä huonoissa olosuhteissa. Yleensä lapsille maksetaan vain kolmasosa aikuisten palkoista.Lapset eivät osaa pitää puoliaan, ja heitä käytetäänkin usein häikäilemättömästi hyväksi. Lapset joutuvat tekemään usein yli 12 tunnin työpäivää ja osa lapsista elää käytännössä velkavankeudessa.

Koulutus Kiinassa

Muutos parempaan

Kiinan koulujärjestelmä ja koulutustilanne on parantunut merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Ennen vuoden 1949 kommunistista vallankumousta vain 20 % kiinalaisista kävi peruskoulua ja 80-90% väestöstä oli lukutaidottomia. Vuonna 2002 jopa 92 % kiinalaisista lapsista kävi koulua.

Kommunistisen puolueen noustua valtaan se päätti myös maan koulutuspolitiikasta. Koulujärjestelmää kehitettiin ja erityisesti peruskouluihin panostettiin paljon. Tulokset näkyivät: 1980-luvulla valtaosa kiinalaisista lapsista kävi koulua. Opetus oli poliittisesti sävyttynyttä: peruskoulun opetusohjelmaan sisällytettiin politiikkaa ja moraalikasvatusta, ja lapsia opetettiin rakastamaan isänmaataan, puoluettaan ja Mao Zedongia. Deng Xiaopingin kaudella etenkin peruskoulujen kehittämistä jatkettiin voimallisesti.

Kehittämistyöstä huolimatta Kiinan koulujärjestelmässä oli paljon ongelmia. Vaikka 1980-luvulla suurin osa lapsista aloitti koulunkäynnin, vain 60 % oppilaista kävi viidennen luokan loppuun. Etenkin maaseudulla lukutaidottomuus oli yleistä ja oppilaat - erityisesti tytöt - keskeyttivät koulunkäynnin usein. Tyttöjen alhaisempi koulunkäyntiaste näkyy Kiinan tilastoissa edelleen: vuonna 2002 kiinalaisista miehistä 8 % oli lukutaidottomia, mutta naisista jopa 22 %. Tämä tarkoittaa, että joka viides kiinalainen nainen on lukutaidoton!

Vuonna 1985 Kiinassa toteutettiin koulujärjestelmän uudistus, jonka tavoitteena oli mm. parantaa opettajankoulutusta ja opetuksen laatua. Koulutettujen opettajien puute oli hälyttävä: maan yli 800 000:aan peruskouluun tarvittiin arviolta miljoona uutta opettajaa. Uudistuksen yhteydessä koulujen määrärahoja lisättiin, koulutussektorin hallintoa yksinkertaistettiin ja maahan perustettiin esikouluja. Maakunnille ja kunnille annettiin lisää valtaa päättää koulutukseen liittyvistä kysymyksistä, tosin samalla koulutuksen kustannukset siirtyivät suurimmaksi osaksi niille.

Vähäiset resurssit

Kiinassa peruskoulu on kaikille ilmainen. Kuitenkin joka kolmastoista kiinalainen lapsi ei edes aloita koulunkäyntiä. Yksi syy tähän on köyhyys. Vaikka perusopetus on ilmaista, perheet joutuvat maksamaan kouluille oppikirjoista, kouluruoasta ja kuljetuksista. Köyhimmille perheille nämä kustannukset ovat usein ylivoimaisia eivätkä valtion myöntämät tuet ja helpotukset tavoita kaikkia perheitä.

Uudistuksen jälkeen koulutuksen kustannukset ovat olleet pääasiassa kuntien harteilla. Valtion avustukset ovat pieniä, ja niistä vain murto-osa on suunnattu maaseutualueille. Monissa köyhissä kunnissa oppilaiden vanhemmat joutuvat kirjojen ja kouluruoan lisäksi maksamaan myös koulun sähkö-, lämmitys- ja jätehuollon kustannukset, mikä vaikeuttaa entisestään köyhien perheiden mahdollisuuksia lähettää lapsensa kouluun. Osa maaseudun kouluista on velkaantunut niin pahasti, että ne ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Luku- ja kirjoitustaidottomuus onkin alkanut taas lisääntyä Kiinassa.

Toisaalta osa kiinalaisista vanhemmista ei edes halua lähettää lapsiaan kouluun. Etenkin maaseudulla koulutusta ei välttämättä arvosteta, vaan käytännön tietoja ja taitoja pidetään tärkeämpinä. Lisäksi lasten työpanosta tarvitaan kotona ja viljelyksillä.

Kiinan koulutusjärjestelmän ongelmana on edelleen koulutettujen ja pätevien opettajien puute. Maaseudulla osa oppilaista ei osaa edes lukea tai kirjoittaa yhdeksän vuoden opiskelun jälkeen. Maaseudulla opettajien palkat ovat pienet. Köyhimmät kunnat eivät pysty maksamaan opettajien palkkoja lainkaan, ja pahimmillaan opettajat ovat joutuneet odottamaan palkanmaksua jopa yli vuoden. Opettajat joutuvatkin usein viljelemään maata tai tekemään toista työtä turvatakseen perheensä toimeentulon. Niinpä opettajien poissaolot ovat hyvin tavallisia. Toisaalta myös >oppilaat ovat paljon poissa: esimerkiksi sadonkorjuun aikaan lapsia tarvitaan kotona.

Kiina on tietoinen koulujärjestelmänsä ongelmista ja haasteista. Maan parlamentti päätti äskeittäin antaa köyhien perheiden lapsille ilmaiset koulukirjat ja poistaa köyhiltä perheiltä muutkin lasten koulunkäyntiin liittyvät maksut. Tavoitteena on nyt, että vuodesta 2007 alkaen kaikki kiinalaiset lapset käyvät yhdeksän vuotta koulua. Kiina ja etenkin Hongkong ovat etsineet mallia koulutusuudistukseen myös Suomesta, joka oli ensimmäisellä sijalla mm. kansainvälisessä Pisa-oppilasvertailussa. Vuonna 2005 Suomessa vieraili 500 kiinalaista rehtoria tutustumassa suomalaisiin opetussuunnitelmiin ja -menetelmiin. Huomiota ovat saaneet osakseen myös oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu Suomessa.

Kiinaa ja matikkaa

Kiinassa koulu aloitetaan yleensä 7-vuotiaana, joskin suurissa kaupungeissa kouluihin otetaan myös 6-vuotiaita lapsia. Ensimmäiset 9 luokka-astetta ovat pakollisia. Vuonna 1985 toteutetun koulujärjestelmän uudistuksen yhteydessä Kiinassa hyväksyttiin jopa laki, joka kieltää yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä palkkaamaan töihin nuoria, jotka eivät ole suorittaneet 9-vuotista pakollista koulua.

Ala-asteella tärkeimmät oppiaineet ovat kiina ja matematiikka, jotka saattavat kattaa yli puolet opetuksesta. Lisäksi opiskellaan luonnontieteitä, historiaa, maantiedettä ja englantia sekä liikuntaa, musiikkia ja kuvaamataitoa. Neljännen luokan jälkeen oppilaat alkavat tehdä lyhyitä työharjoitteluita. Kaupungeissa kouluviikko on kuusipäiväinen ja opetusta on noin 25 tuntia viikossa. Maaseudulla opetus on usein puolipäiväistä. Opetusryhmät ovat yleensä suuria, pahimmillaan yhden opettajan vastuulla saattaa olla yli kuusikymmentä oppilasta.