Adoption historiaa

Ennen 1970-lukua suurin osa maassaame toteutuneista adoptioista oli ollut suomalaisten vauvojen adoptioita. Suomalaisia vauvoja adoptoitiin joitakin satoja myös muihin maihin, lähinnä Pohjoismaihin. 1970-luvulle tultaessa kotimaisten adoptiolasten määrä alkoi kuitenkin vähentyä yksinhuoltajien aseman kohentumisen ja uuden päivähoitolain sekä aborttilainsäädännön myötä. Tällä hetkellä suomalaisia lapsia adoptoidaan vuosittain noin 30 - 50.   

Kotimaisista kansainvälisiin adoptioihin

1970-luvun alussa Suomessa heräsi kiinnostus kansainvälistä adoptiotoimintaa kohtaan muiden Pohjoismaiden kokemusten ja esimerkin pohjalta. Vuonna 1974 ulkomailta adoptoineet perheet perustivat Nödställda Barn rf:n (joka myöhemmin vaihtoi nimensä Interpediaksi) auttamaan vertaistukiperiaatteella uusia adoptioperheitä. 1970-luvulla Suomeen tuli noin 60 adoptiolasta, joista useimpien synnyinmaa oli Korea, Thaimaa tai Vietnam. 1980- ja 90-lukujen aikana ulkomailta adoptoitujen lasten lukumäärä kasvoi tasaisesti. Tällä hetkellä ulkomailta adoptoidaan vuosittain noin 200 lasta. Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli noin 3 600 ulkomailta adoptoitua henkilöä, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä on noin 50 000.

Adoptiolain vaiheet 

Suomessa säädettiin ensimmäinen laki lapseksiottamisesta vuonna 1925. Lakia uudistettiin vuonna 1980, jolloin siihen lisättiin ohjeistus adoptioneuvonnasta. Adoptiovanhempien hyvä valmistautuminen uuteen elämäntilanteeseen adoptioneuvonnan tukemana alettiin nähdä lapsen edun näkökulmasta entistä tärkeämmäksi. Lisäksi vuoden 1980 lainsäädännössä otettiin käyttöön ns. vahvan adoption käsite, jolla tarkoitetaan adoption juridista purkamattomuutta. Kun adoptio vahvistetaan, lapsi saa adoptioperheessä saman aseman kuin perheeseen syntynyt biologinen lapsi. Adoptiolapsi perii ainoastaan adoptiovanhempansa ja heidän sukunsa eikä enää biologisia vanhempiaan, kuten aiemman, ns. heikon adoptiokäytännön aikana.

Vuonna 1980 voimaan tullutta lakia lapseksiottamisesta päädyttiin uudistamaan melko pian edellisen uudistuksen jälkeen, jo vuonna 1985. Tälläkin hetkellä voimassa olevaan lakiin lisättiin tuolloin kansainvälistä adoptiota koskevia pykäliä sekä myös ohjeet adoptiopalvelusta ja adoptioluvasta. Adoptiolainsäädännön muutostyö on aloitettu Suomessa jälleen vuonna 2009. 

Pohjoismaisen adoptioyhteistyön juuret 

Vuonna 1995 virallisesti perustetun pohjoismaisen adoptioneuvoston Nordic Adoption Councilin (NAC) juuret juontavat Osloon vuonna 1977, jolloin järjestettiin ensimmäinen muodollisempi pohjoismaisten adoptiojärjestöjen tapaaminen. Siitä lähtien järjestöt järjestivät yhteisen epävirallisen tapaamisen joka toinen vuosi eri puolilla Pohjolaa.

1990-luvun alkupuolella pohjoismaisia adoptiojärjestöjä pyydettiin mukaan Haagin sopimuksen kansainvälistä adoptiota koskevaan asiantuntijaraatiin. Samoihin aikoihin perustettiin myös eurooppalaisten adoptiotoimijoiden järjestö, EurAdopt, johon useimmat pohjoismaisista adoptiojärjestöistäkin liittyivät. Koska pohjoismaisilla järjestöillä oli kuitenkin jo pitkä historia yhdessä ja varsin yhtenevät näkemykset adoptiotoiminnan kehittämisestä, järjestöt päättivät järjestäytyä muodollisemmaksi liittoumaksi, ja Nordic Adoption Council perustettiin Kööpenhaminassa vuonna 1995.